Tylsäääää

Kesälomat lähestyvät ja moni valkokaulusduunari pyrkii saamaan maailman valmiiksi juhannukseen mennessä. Tuloksena on pitkiä päiviä, aamujen laskemista ja mahdollisesti useampikin ammatillinen kriisi ennen loman alkua. Samalla moni haaveilee työpäivästä, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Haaveissa riittäisi toimistolle saapuminen myöhään aamupäivällä, pitkät lounaat ja kahvitauot ja rajaton netissä surffailu. Vähäisetkin työtehtävät, jotka kyseisen päivänä aikana tulisi vastaan olisivat helppoja rutiineja, joiden suorittaminen kävisi helposti ja nopeasti.

Tylsäähän se pidemmän päälle olisi. Unelmana tekemättömyys on hieno, mutta todellisuudessa 99% ihmisistä kokisi yllämainitun työpäivän ahdistavaksi viimeistään kun se toistuu kolmatta päivää putkeen. Ihmisen mieli alkaa tylsyyden hetkellä jumittamaan ja pienetkin asiat tuntuvat suurilta. Mistään ei tule mitään, ja loppujen lopuksi tuloksena on toimistozombie. Vaikka oikeanlaisella tylsyydellä on puolensa (esim. se auttaa hoitamaan välttämättömät rutiinit), tylsyys on aidosti ongelma työpaikoilla, kuten käy ilmi esimerkiksi tästä uutisesta.

Maailmaa valmiiksi rakentaessa se tuntuu monesta käsittämättömältä, mutta tylsyys saattaa aidosti olla sitä, että ihmisillä ei ole mitään tekemistä. Useammin tylsyydessä on kuitenkin kyse siitä, että ihmiset kokevat tehtävänsä liian helpoiksi ja rutiininomaisiksi. Työstä puuttuu haaste ja mahdollisuus kehittyä, mitkä ovat asioita, jotka yleensä motivoivat ihmisiä aidosti (raha ei ratkaise motivaatiossa). Vaikka haastettakin olisi, tuloksena on pidemmän päälle jälleen yksi toimistozombie, jos työntekijä ei tiedä mihin ja miten oma tekeminen vaikuttaa. 

Tuloksena on mielen tylsistyminen, turhautuminen, sitoutumisen vähentyminen ja loppujen lopuksi työpaikan vaihto. Vaihto tulee joko vapaaehtoisesti uuden työn etsimisen takia tai vähemmän vapaaehtoisesti, koska tylsistymiseen liittyy yleensä laskenut suorituksen taso.

Satun tietämään, että tylsistyminen ei oikeasti ole hieno tilanne. Se on rankkaa sekä itselle että organisaatiolle. Mutta, jos työssä tylsistyminen on aito ongelma, mitä sen eteen voidaan tehdä? Ja mitä kaikkea yritykset voisivat voittaa, jos tylsistyminen vältettäisiin?

Tylsistyminen on periaattessa helppo selättää: kaikille annetaan vapaat kädet ja mahdollisuudet kehittää töitään niin paljon kuin suinkin jaksavat ja ehtivät. Kuitenkin vaikka kyseinen vapaus olisi hieno ja aidosti toimiva asia, vapauden kulttuuriin pääseminen suomalaisessa työelämässä vie vuosikymmeniä. 

Sen sijaan tylsistymisen epidemiaa voisi yrittää lääkitä niinkin hienolla asialla kuin strategialla. Yksi suomalaisten vahvuuksista on hienojen ja monimutkaisten liiketoimintastrategioiden luonti. Niitä kuitenkin käytetään aivan liian harvoin johtamistyökaluina. Jos tuo strategia tuotaisiin yksilötasolle aina viimeistä Excelin vääntäjää myöten, tietäisi tämä Excelin vääntäjä, mikä merkitys hänen vääntämisellään on. Ja kaikista tylsimmänkin työn kestää paremmin, jos työllä on aito merkitys johonkin suurempaan. 

Loppujen lopuksi kaikki tulee takaisin viestintään. Tylsyyden lääkitseminen on viestintäkysymys; viesti, että kaikella työllä on merkitys ja voita tylsyys. Ja tämän jälkeen voi alkaa miettimään vapaudenkin antamista.