Viimeiset pari viikkoa on mennyt matkustellessa ja eilen oli edessä paluu kotiin. Matkalta on jäänyt käteen monta muistoa ja kokemusta, mutta yksi matkan suurimmista anneista oli kahden universaalin itsestäänselvyyden tajuaminen. Asiat ovat suorastaan lapsellisen yksinkertaisia, mutta jostain syystä ne pakkaavat aina unohtumaan.
1. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla maailmassa. Kulttuurit eroavat toisistaan ja etäisyyttä ihmisten ja kulttuurien välillä saattaa olla tuhansia kilometrejä, mutta silti kaikilla ihmisillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Turkkilaisessa valtionvirastossa tapahtuva organisaatiomuutos aiheuttaa ahdistusta ja jännitteitä siinä missä kuntauudistus ja yt-neuvottelut Suomessa. Kieli ja ympäristö vaihtelevat, tunteet ja ongelmat ovat kaikille samat. Sen takia myös ratkaisut yhteisiin ongelmiin voisivat olla samat.
2. Mikään muutos ei ikinä lähde rakenteesta (on sitten kyse elämän- tai vaikkapa organisaatiomuutoksesta). Se lähtee siitä, että joku/jokin kyseenalaistaa rakenteen. Kyseenalaistajan rooliin kuuluu myös kerätä niskaansa rakenteen ylläpitäjien/puolustajien vihat. Tämä pätee työelämään, mutta myös esimerkiksi muutoksiin valtioissa. Esimerkkejä on loputtomasti alkaen Gandhista ja Martin Luther Kingistä päättyen aina vaikkapa Aki Kaurismäkeen. Blogin kuvassa näkynyt kirjailija oli aikoinaan kirjoissaan arvostellut voimakkaasti Turkin valtiota ja sen politiikkaa ja samalla kerännyt vihat itselleen. Kirjailija ei elänyt tarpeeksi pitkään nähdäkseen olleensa oikeassa. Jos muutosprosessit ovat kaikki samanlaisia, eikö ratkaisut niin työelämän, henkilökohtaisten kuin valtioiden muutoksiin tulisi olla samat?
Asioita voidaan mennä piiloon perustelemalla kuinka meidän kulttuuri/yritys/toimiala/lapsi on niin erityinen, että siihen ei päde mikä pätee muihin. Tätä kautta asioista yritetään tehdä vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Miksi ihmeessä? Kaikki olemme ihmisiä ja silloin kaikkiin ihmisiin liittyviin asioihin auttaa samat asiat.
Todellakin, yksi koko sopii kaikille.
P.S. Kunniamaininta sille, joka muistaa kuvassa olevan kirjailijan nimen. Nimimerkillä Luulin, että sen näkee zoomaamalla kuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"On helppoa olla hiljaa ja valittaa. Todellista rohkeutta vaatii asiaan puuttuminen" Kommentoi.