Pieleen meni

Alussa on idea. Idea, joka on keksijänsä mielestä parasta koskaan. Idea, joka vie yöunet ja silti kestää tarkastelua vielä aamullakin. Sitä seuraa monta muuta ideaa. Yhtäkkiä ideoita on kaikkialla, muodostaen ideoiden meren. Ideoiden merestä ammennetaan parhaat ja ne päätetään esitellään muille. Esittelyä seuraa kaksi vaihtoehtoa:

1. Peukalo alas: Idean hylkäys
2. Peukalo ylös: Idean hyväksyntä ja toteutuksen aloitus

Ensimmäinen vaihtoehto tappaa idean ja useimmiten oikeutetusti. Mutta todellisuudessa toinenkin vaihtoehto tappaa idean liian monta kertaan: toteutus on se vaihe, missä tutkitusti suurin osa ideoista kuolee. Suurin osa ideoista ei koskaan pääse lähellekään suunniteltua toteutusta vaan toteutus jää vajaaksi. Se, mikä teki alkuperäisestä idean hyvän ja uraauurtavan vesittyy helposti kompromisiksi, jonka kanssa kaikki voivat elää, mutta johon kukaan ei ole tyytyväinen. Idea toteutuu jossain määrin, mutta se ei koskaan saavuta sitä potentiaalia, mikä sillä alunperin oli. Kukaan ei voita: idean luojat ovat pettyneitä ja idean toteuttava organisaatio ei koskaan saa parasta mahdollista hyötyä.

Miksi näin tapahtuu? Miksi suurin osa parhaistakin ideoista vesittyy kompromisseiksi ja 50% toteutukseksi? Vastaus löytyy epäonnistumisesta ja sen pelosta. Toteutusvaiheessa ihmiset alkavat pelkäämään epäonnistumista.

"Tuleeko tästä sittenkään mitään?"

"Pitäisikö aloittaa varovaisesti ja toteuttaa loppu sitten joskus?"

"Entä, jos vain kehitetään olemassa olevaa?"

Uusi idea halutaan tunkea vanhaan kaavaan, koska kaikki tietävät mikä vanha kaava on. Ihmiset tietävät, että uuden idean toteutus voi vaatia uutta kaavaa, mutta uuteen kaavaan liittyy epävarmuutta, mitä halutaan välttää. Pelko hiipii mieleen: "Mitä, jos tästä ei tulekaan mitään?"

Tiivistettynä: Ideoiden toteuttamiseen liittyy aina epävarmuutta ja epävarmuuteen pelko epäonnistumisesta. Epäonnistumista pidetään synneistä suurimpana, minkä takia uutta pelätään kokeilla. Epäonnistumisen pelon takia ihmiset antavat periksi eivätkä puolusta ideoitaan.

Mutta onko epäonnistuminen oikeasti niin paha asia, että sen takia ollaan valmiita hyväksymään vesitettyjä ratkaisuja? Eikö epäonnistumisen pelko aja ihmiset tilaan, jossa he eivät edes yritä parastaan vaan pelaavat varman päälle? Voiko varman päälle pelaamalla saada aikaan parhaita mahdollisia tuloksia?

Asiaa ovat pohtineet tällä viikolla muun muassa Nicolas Baten ja James Victoren. Heidän näkemyksensä mukaan epäonnistumisen pelko johtaa huonoon itseluottamukseen niin yksilö- kuin organisaatiotasolla ja tästä seuraa valtavaa potentiaalin hukkaa. Ratkaisu yksilötasolla on Victoren näkemyksen mukaan helppo:

"Trust yourself, lean into the fear and resist the "be like us" mentality from a society that wants you to fit in."

Totta, yllä olevasta voi seurata epäonnistumisia. Mutta tärkeintä on Baten mukaan matka, ei suinkaan päämäärä: 

"The thing is you will fail at whatever you try to be good at, be it juggling (balls will drop) to blogging (posts will bore) to start up pitches (we've heard it all before). But from failure you will learn so much much more than from success... Fail enough you will get what you want and you will become free."

Toisin sanoen yksilöt ja organisaatiot voivat kasvaa ainoastaan epäonnistumisten kautta. Mistä päästään takaisin ideoihin. Jos ideoiden toteutuksessa tehdään kompromisseja ainoastaan epäonnistumisen pelosta, se tarkoittaa, että organisaatiot eivät ole oikeasti valmiita kasvamaan ja muuttumaan. Mikä on lopun alkua organisaatioille.

Organisaatiot eivät toisaalta voi ottaa riskejä riskien perään. Onneksi Scott Belsky tarjoaa kirjassaan "Making Ideas Happen" ratkaisun organisaatioille. Hänen mukaan ideoiden toteutuksessa tärkeintä on antaa toteutukselle täysi tuki sen jälkeen, kun idea on päätetty toteuttaa. Tässä vaiheessa epäonnistuminen on yksi vaihtoehto eikä sitä tulisi pelätä. Ideoiden toteutus seuraisi seuraavaa kaavaa:

Idean toteutus = Idea + Organisaatio + Yhteistyö + Johtajuus

Varsinkin yhteistyöllä ja johtajuudella on toteutuksessa tärkeä rooli, sillä loppujen lopuksi ne määrittävät menevätkö ideat kohti kompromissien keskinkertaisuutta vai oikeasti kohti menestystä.

Loppujen lopuksi hyvät ideat pitäisi aina toteuttaa rohkeimman kaavan mukaan. Ainoastaan niin voivat yritykset ja ihmiset olla menestyksekkäitä. Mistä sitten tietää, mikä on hyvä idea? Epäonnistumalla tarpeeksi usein.

Kuvan copyright: James Victore 2012