Innovaatio: Elitismiä ja tärkeilyä

"Innovaatio eli uudennos on jokin uutuus, tavallisimmin jokin uutuustuote, esimerkiksi teollinen tai tekninen keksintö...Innovaatioiden syntyä edeltää pitkä ketju, jonka alkupäässä on syvällistä tietoa, laaja-alaista osaamista ja kykyä yhdistellä niitä mullistavalla tavalla" (Wikipedia)

Blogin kuvauksessa puhutaan, että tämä blogi käsittelee työelämää, kasvuyrityksiä ja innovaatioita. Hieno ja maailmaa syleilevä kuvaus: kukapa nyt ei haluaisi tehdä innovatiivista työtä kasvuyrityksessä? Blogin on ollut elossa nyt kaksi kuukautta ja työelämää ja kasvuyrityksiä on ainakin yritetty käsitellä. Innovaatio-osuus on kuitenkin jäänyt vähemmälle.

Tähän on oikeastaan kaksi syytä:

1. Innovaatio on sinänsä erittäin kiehtova aihe, mistä syystä maailma on pullollaan innovaatioihin keskittyneitä professoreita, tutkijoita ja muita maailman pelastajia, jotka työstävät satoja blogeja ja muita kirjoituksia aiheesta internettiin päivittäin. Tämän takia uuden näkökulman löytäminen asiaan on haasteellista.
2. Innovaatio on aiheena ja etenkin terminä hieman elitistinen. Kuten olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, innovaatio koetaan helposti kaikista fiksuimpien insinöörien etuoikeudeksi. Innovaatioon liittyy helposti odotuksia propellihatuista, jotka luovat jotain täydellisen uutta uuden hissin tai älypuhelimen muodossa.

Näiden seikkojen takia rima kirjoittaa innovaatiosta on ollut korkea. Se on sääli, sillä innovaatiot määrittävät yritysten (ja kansakuntien) menestyksen pitkässä juoksussa. 

Tämän takia olen viime viikkojen ajan pyrkinyt lukemaan enemmän ja enemmän innovaatioihin liittyviä artikkeleita. Mitä enemmän olen artikkeleihin tutustunut, sitä enemmän olen vakuuttunut seuraavasta asiasta: Termi innovaatio on harhaanjohtava. Se on konsulttikieltä. Se on tapa tehdä asioista (ja ihmisistä) tärkeämpiä kuin he oikeasti ovatkaan. Se jakaa ihmiset innovaattoreihin ja häviäjiin vaikka innovaatio tosissaan on kaikkien etuoikeus. Se unohtaa termin oikean luonteen: yrityskulttuurin, jossa ihmiset saavat kokeilla ja tehdä uusia asioita.

Leenamaija Otala esitti eräässä tilaisuudessa viime syksynä, että termi innovaatio pitäisi korvata termilla kokeilukulttuuri. Mitä enemmän olen innovaatioita pohtinut, sitä enemmän termi käy järkeen. Jokainen työntekijä on uuden luoja (siis innovaattori), jos yrityksen kulttuuri antaa siihen tilan ja mahdollisuuden.  Innovaatiot voivat olla mitä tahansa uuden kahvinkeittotavan ja uuden kännykän luonnin välillä. Uuden luomiseen liittyy kuitenkin aina riski: jotkut uudet ideat kantavat ja jotkut eivät. Pääasia on, että ihmisillä on tila kokeilla. Ilman tätä tilaa tuloksena on vanhan toistamista ilman yritystäkään kehittää. Mistä seuraa, että enemmin tai myöhemmin kilpailu ajaa ohi.

Anna Puustell ja Kirsi Piha ovat määritelleet väitekirjassaan, että arvot ja kulttuurit ovat erottavia tekijöitä yritysten välillä. Heidän mukaansa arvot ja kulttuuri luovat yrityksen identiteetin, joka on jokaisella yrityksellä erilainen. Jos yrityskulttuuri on innovaatioiden ytimessä, millainen yrityskulttuuri tukee innovaatioita? Miten yritys voi luoda omasta kulttuuristaan kokeilukulttuurin, joka erottaa sen kilpailijoista ja tukevat sen identiteettiä?

Helppoa kuin heinän teko (ainakin teoriassa). Asia kulminoituu kahteen asiaan:

1. Luottamus: uusien asioiden kokeilu vaatii, että yritys luottaa työntekijöihinsä. Mitä enemmän työntekijöihin luotetaan, sitä enemmän he yrittävät. Mitä enemmän heihin luotetaan sitä enemmän he pyrkivät luomaan parempia tapoja tehdä työnsä. Luottamukseen liittyy myös lupa tehdä virheitä.
2. Yhteistyö: vähemmän konflikteja ja enemmän yhteistyötä ja maailma pelastuu ja innovaatiot kukoistavat

Sinänsä yllätys, että kummatkin yllämainitut asiat tulevat loppujen lopuksi takaisin johtajuuteen. Mikäli yrityksen johtamiskulttuuri lähtee ajatuksesta, että ihmisiin ei voi luottaa ja se ei kannusta yhteistyöhön (esim. palkitsemisjärjestelmän kautta), jäävät parhaatkin ideat toteuttamatta. Tai mikä pahinta, niitä ei koskaan edes tuoda esille. Toisin sanoen:

Innovaatio -> kokeilukulttuuri -> luottamus/yhteistyö -> johtajuus.

P.S. Joku voi ihmetellä vaihdanko blogin kuvauksessa termin innovaatio kokeilukulttuuriin. En ehkä vielä, koska haluan olla elitisti. Valitettavasti.