Kun seinät kaatuu

Olen viime aikoina pohtinut sattuneesta syystä stressiä. Tarkemmin sanottuna olen pohtinut sitä miksi ihmiset alkavat stressaamaan asioista ja miten ihmisten käyttäytyminen muuttuu stressin alla. Wikipedian määrittää stressin seuraavasti:

”Stressi voidaan määritellä ympäristön yksilöön kohdistamaksi uhkaksi tai vahingolliseksi vaikutukseksi tai yksilön vasteeksi tällaisiin tekijöihin.”

Toisin sanoen ihminen alkaa stressaamaan, kun hän kokee ympäristönsä uhkaavaksi. Miten stressi koetaan on yksilöllistä, mutta työelämässä se liittyy yleensä henkilön kokemaan kovuuteen (tulee se sitten pomolta, kollegoilta tai asiakkailta).

Mielenkiintoisin puoli stressissä kuitenkin on kuinka se vaikuttaa ihmisten käytökseen. Normaalisti hiljaisesta ihmisestä voi tulla hyökkäävä. Ja päinvastoin: henkilö, joka on normaalisti äänessä vaipuu jonnekin taustalle. Hän mököttää ja lähtee kesken päivän kotiin.

Yleensä tämä käytöksen täydellinen  muutos liittyy luontaiseen puolustusreaktioon, joka ihmisiin iskee uhkaavissa tilanteissa. Tämä taas johtaa juurensa luolamiesaikaan jolloin ihmisten elämä keskittyi lähinnä selviytymiseen päivästä toiseen sapellihammastiikereitä ja mammutteja vastaan. Seth Godin on viitannut, että ihmisten aivoissa on ns. liskoaivo-osa, joka ottaa ihmisen valtaansa vielä nykyäänkin uhkaavassa tilanteessa. Toisin sanoen stressin alla ihmiset taantuvat takaisin luolamiesaikaan.

Pelkkä ajatuskin siitä, että ipadien, älypuhelinten ja excelien keskellä ihmisten käyttäytymistä stressin alla ohjaa luolamiesajan vaistot on kiehtova. Vaikka autot alkaisivat huomenna lentää ja ensi viikolla Marsissa olisi miljoonan hengen yhdyskunta, selviytyminen perustuu kuitenkin loppujen lopuksi samoihin asioihin, kun aikana jolloin tulentekoa kehiteltiin.

Olettaen, että haluamme kehittyä myös tunteiden hallinnassa luolamiehistä eteenpäin (ei pahalla luomamiehiä kohtaan), mitkä ovat tavat, joilla voimme hallita stressin aiheuttamia tunteita ja tunteiden aiheuttamia seurauksia? Scott Belskyn mukaan homma on helppoa kuin se kuuluisa heinänteko:

1.      Perusta päätökset prosessiin: Stressin alla on yleistä tehdä päätöksiä nopeasti ja ilman kaikkea mahdollista tietoa. Teen monesti näin myös itse. Tällä menettelytavalla pyrin saamaan stressaavat asiat alta pois mahdollisimman nopeasti. Ymmärtäähän sen: jos tiikeri on tulossa sinua kohti, luontainen reaktio on juosta karkuun ja nopeasti. Juoksutyyli ei ole ensimmäisenä mielessä. Nykymaailmassa kuitenkin nopeiden päätösten tulokset voivat olla, no, moninaisia. Tärkeintä Belskyn mukaan olisi kuitenkin pysähtyä hetkeksi ja noudattaa normaalia prosessia.

2.      Pysy avoinna: Käytännössä, ymmärrä, että tarvitset muita. Yleensä stressin alla ongelmien ratkaisu vaatii muidenkin apua. Kuitenkin alitajuisesti ihmiset pyrkivät sulkemaan muut pois sillä hetkellä, kun heitä tarvittaisiin eniten.

3.      Älä taannu: Kuten sanottu, stressi tuo yleensä esille henkilön pimeän puolen johon monesti liittyy itsekkyyttä, vainoharhaisuutta (jep, tämä on totta myös allekirjoittaneen kohdalla) ja lyhytnäköisyyttä. Yleensä asiat alkavat kertautumaan henkilön päässä, koska avoimuus on jäänyt vähällä. Ja tämä on omiaan lisäämään stressiä…

Kuitenkin, jos ihminen on stressin alla seurannut luolamiesvaistojaan miljoonia vuosia, yllämainittujen kolmen askeleen seuraaminen vaatii aikaa ja toistoja. Ja paljon. Toisaalta jos miettii työpahoinvointikeskustelua Suomessa, kaikki kulminoituu stressaantuneisiin pomoihin, jotka väistelevät kvartaalipaineessa nykyajan sapellihammastiikereitä, exceleitä, vastaan.

Toistot lienee siis paikallaan aloittaa heti.