Olen jotenkin viimeaikoina miettinyt stressaamisen lisäksi itsensä johtamista. Olen samalla miettinyt kuinka oma-aloitteinen minun pitäisi olla ja kuinka pitkälle oma-aloitteisuudessa voi mennä? Voinko ostaa auton firman laskuun, jos uskon sen olevan yritykselle hyväksi vai tarkoittaa oma-aloitteisuus lähinnä exceleiden luomista ilman kenenkään pyyntöä? Milloin pomon puoleen pitää kääntyä vai tarvitseeko ollenkaan? Eikö oma-aloitteinen työntekijä hoida hommansa itse kyselemättä keneltäkään mitään? Mitä tämä edellyttää pomolta?
Teoriassa kaikki yritykset arvostavat oma-aloitteisia työntekijöitä (eräs esimerkki tässä). Pelkän termin määrittelyn perusteella oma-aloitteinen työntekijä on suorastaan lottovoitto: hän järjestää työnsä itse, ottaa asiakkaisiin yhteyttä, myy kuin viimeistä päivää eikä tarvitse johtamista. Arjessa oma-aloitteisuus on kuitenkin helposti yksisuuntainen tie: työntekijältä odotetaan aloitteita ja itsensä johtamista, mutta kaikki pitää kuitenkin pyörittää yrityksen monitasoisten rattaiden kautta. Joskus aloitteet menevät läpi ja joskus ei. Liian useassa tapauksessa aloitteet vesittyvät ja homma jää puolitiehen. Samalla oma-aloitteisuus hiipuu.
Eräässä yrityksessä, jossa ystäväni on töissä, oma-aloitteisuus on yksi yrityksen arvoista. Kun näin häntä viime viikolla, hän totesi:
"Oma-aloitteisuus tarkoittaa ideoiden esille tuomista ilman mitään toivoa niiden toteuttamisesta"
Ystäväni turhautuminen johtui prosesseista, jotka suurimmasssa osassa tapauksista tappavat ideat. Ja kun idea lopulta menee läpi, se on jo puoli vuotta vanha.
Ihan oikeasti. Ei se nyt voi näinkään olla. Ja ei sen nyt ainakaan näin pitäisi olla. Jos yritykset oikeasti haluavat oma-aloitteisia työntekijöitä, eikö rekryilmoitusten pitäisi olla seuraavia:
"Etsimme oma-aloitteisia työntekijöitä, joilla on myös aito mahdollisuus toteuttaa ideansa"
Ainoa asia mitä tämä edellyttäisi yrityksiltä ja pomoilta on rehellisyyttä ja luottamusta. Rehellisyys siihen, että jos odotamme oma-aloitteellisuutta, annamme siihen myös tilan. Tämän tien tulisi ilman muuta olla kaksisuuntainen. Ja luottamusta siihen, että kaksisuuntaisella tiellä ei tule rekkaa vastaan kummallakin kaistalla yhtäaikaa.
P.S. Pahoittelut mahdollisista pilkkuvirheistä. Uskottu oikolukijani on ansaitulla vapaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"On helppoa olla hiljaa ja valittaa. Todellista rohkeutta vaatii asiaan puuttuminen" Kommentoi.