Kulttuurivallankumous

Ei, tässä postauksessa ei puhuta Maon aikoinaan toteuttamasta kulttuurivallankumouksesta. Tässä postauksessa puhutaan samasta aiheesta kuin tuhansissa muissa blogeissa ja twiittauksissa viime päivien aikana, Greg Smithin irtisanoutumisesta Goldman Sachsilta. 

Lyhyesti tiivistettynä kyse on siitä, että Smith ei enää pystynyt elämään Goldman Sachsin yrityskulttuurissa, joka keskittyi pelkästään rahan tekemiseen. Smith ei kokenut, että asioita tehtiin enään asiakkaan edun takia vaan tärkein missio liittyi rahaan:

"To put the problem in the simplest terms, the interests of the client continue to be sidelined in the way the firm operates and thinks about making money"

Kirjoitus julkaistiin eilen ja sen jälkeen netti on tulvinut ohjeita oikealta ja vasemmalta kuinka Goldman Sach voi pelastaa tilanteen. Paras lukemani on tämä. Asian tekee kuitenkin kiinnostavaksi se, että irtisanoutumisen syy oli nimenomaan yrityskulttuuri. Hän ei irtisanoutunut, koska oli menettänyt motivaationsa. Hän ei irtisanoutunut, koska hän ei viihtynyt työssään. Hän irtisanoutui, koska hän voi pahoin töissä. Hän ei ollut ylpeä olla töissä kyseissä firmassa.

Vaikka Smithin tuskin tarvitsee mennä työvoimatoimistoon maanantaina, on hänen vetonsa rohkea ja ihailtava. Varsinkaan Suomessa yrityskulttuurista ei juuri puhuta. Se on jotain käsittämätöntä, koska sitä ei voida mitata Excelissä. Se koetaan joksikin abstraktiksi, joka nyt on sitä mitä se on. Todellisuudessa yrityskulttuuria on helppo hallita ja ohjata, jos niin halutaan. Riittää, että yrityksellä on missio ja arvot, joihin ihmiset voivat samaistua.

Ihmisissä on se hassu piirre, että he haluavat heidän työllään on merkitys, muukin kuin omistajien voiton maksimointi. Ihmiset haluavat, että asia, jonka puolesta he tekevät töitä on hyödyllistä muillekin kuin osakkeenomistajille. He haluavat, että yrityksen arvot vastaavat heidän omia arvojaan. Ihmiset haluavat rehellisyyttä, koska kaikkien meidän pitää pystyä katsomaan peiliin päivän päätteeksi. He haluavat, että yrityksen missio on muuta kuin "Tehdään aivan saatanasti rahaa, jotta saadaan matkustaa business-luokassa".

Smith ei enää pystynyt katsomaan itseään peiliin ja teki omat johtopäätöksensä. Ok, laskut pitää maksaa eikä 99,999% maailman ihmisistä ole samaa vapautta kuin Smithillä. Mutta seuraavan kerran, kun joku lukijoista etsii töitä, ehkä on paikallaan myös pohtia millaiseen kulttuurin haluan mennä mukaan. Koska kulttuuri voi myös viedä mukanaan ja silloin peilistä ei välttämättä katso takaisin se henkilö, jonka toivoisit. 

P.S. Jos mietit mikä on kulttuuri omassa työpaikassasi, kuuntele mitä kahvitunneille puhutaan. Puhutaanko siellä asiakkaan auttamisesta vai rahastamisesta?