Vapaat radikaalit

Viime blogipostauksessa mainitsin lopussa ohimennen tuoreesta artikkelista liittyen niin sanottuihin vapaisiin radikaaleihin (myönnetään, termi ei ole yhtä iskevä suomeksi). Vapaat radikaalit ovat yleensä y-sukupolven edustajia, jotka haluavat tehdä töitä ”uudella tavalla”.  He haluavat vapautta, luovuutta ja luvan epäonnistua. Sinänsä termit ovat hyvin lähellä y-sukupolveen liittyvää keskustelua.

Itse teksti vapaista radikaaleista on kuitenkin kirjoitettu manifestimuotoon, mikä tekee siitä poikkeuksellisen tunteisiin vetoavan. Termit manifesti ja radikaali tuovat mieleen paremman maailman puolesta taistelevat sankarit, jotka eivät ole valmiita uhraamaan periaatteitaan. Kukapa loppujen lopuksi ei haluaisi olla vapaa radikaali? Kukapa ei haluaisi olla oman polkunsa tallaaja kuten Dennis Hopper Easy Riderissa? Minäkin haluan olla vapaa radikaali. Haluan olla vapaa. Ja mitä vikaa on radikaaliudessa? Ei mitään.

Selvittääkseni olenko oikea vapaa radikaali, tein pienen testin. Otin artikkelin kaikki yhdeksän väittämään ja pohdin yhden illan pystynkö allekirjoitamaan ne. Testin myötä kävi ilmi, että vapaat radikaalit taitavat tehdä pääasiassa työtä IT-alalla, mutta voihan sitä silti konsulttikin haaveilla. Alla tulokset:

1. We do work that is, first and foremost, intrinsically rewarding.

Allekirjoitan ilman muuta. Totta kai kaipaan palkkaa, koska asuntolaina on maksettava ja perhe elätettävä. Mutta tärkeintä loppujen lopuksi on, että pystyn katsomaan itseäni peiliin ja kertomaan lapsille ylpeänä, mitä teen työkseni. Haluan, että töihin on kiva tulla. Haluan elää arvojeni mukaan myös töissä. 1/1

2. We demand freedom, whether we work within companies or on our own.

Check, aivan kuten kirjoitin aikaisemmin haluan, että työ on ajasta ja paikasta riippumatonta. Työn pitää mukautua elämän tilanteeseen, ei päinvastoin. Haluan, että minulle määritellään maali, ei tietä sinne. 2/2

3. We make stuff often, and therefore, we fail often.  

Todellakin. Allekirjoittanut tekee monesti ensin ja miettii vasta sitten, mistä on tiettyjä hyötyjä, mutta myös tiettyjä haasteita. Epäonnistuminen on ehkä voimakas sana, mutta asiat eivät aina mene samalla tavalla kun on suunnitellut. Opin parhaiten tätä kautta ja oppimisen kautta tuloksetkin ovat lopulta hyviä. Eikö parempi ole nimenomaan TEHDÄ asioita kuin suunnitella loputtomasti? Eikö ongelmat ole tehty ratkaistavaksi eikö pohdittavaksi? 3/3

4. We have little tolerance for the friction of bureaucracy, old-boy-networks, and antiquated business practices.

Taas check. En kerta kaikkiaan jaksa iänikuisia prosesseja ja perinteistä slogania “Näin tää on aina tehty”. Pelkkä tuon lauseen sanominen saa aikaan käsityksen, että kaikesta toivosta on luovuttu. Eikö maalaisjärjen ja vapauden pitäisi olla kaiken ytimessä? Miksi tehdä asioita prosessien ja byrokratian ehdoilla? Eikö prosessien pitäisi tehdä asioiden hoitamisesta tehokasta eikä päinvastoin? 4/4

5. We expect to be fully utilized and constantly optimized, regardless of whether we're working in a startup or a large organization.

Hmmmm…. Nyt menee jo vaikeaksi. Joo, periaatteessa odotan, että pystyn tekemään koko ajan parhaani ja mikään ei rajoita työntekoani. Mutta tästä on vastuu myös itselläni enkä odota, että joku pitää huolen, että saan luoda koko ajan hymy naamassa uutta ja erikoista. Rutiinikin pitää pystyä hoitamaan ja kaikki tehtävät eivät voi liittyä maailman pelastukseen. Ehkä tämä väittämä vaikuttaa y-sukupolveen yleisimmin, sillä monelta sukupolven edustajalta tuntuu ns. itsensä johtaminen unohtuvan, jonka takia odotetaan, että kaikki tulee eteen kuten Manulle illallinen. 4,5/5

6. We consider "open source" technology, API's, and the vast collective knowledge of the Internet to be our personal arsenal. 

Ei mitään hajua, mitä tämä tarkoittaa. 4,5/6

7. We believe that "networking" is sharing.

Allekirjoitan. Väittämään liittyy, että vapaat radikaalit jakavat ideoitaan vapaasti ja etsiytyvät ympäristöön, jossa voivat kukoistaa. Kukapa tuota ei haluaisi? Lisäksi ideoiden jakaminen ja kehittäminen porukalla on oikeastaan parasta mitä tiedän. Aivan sama onko oma nimeni idean lopullisessa (mahdollisessa) toteutuksessa mukana. Tärkeintä on kokea matka, ei päämäärä. 5,5/7

8. We believe in meritocracy and the power of online networks and peer communities to advance our ability to do what we love.

Tuota tuota… Sovitaan näin. Onhan se niin, että varsinkin Twitterin kautta olen löytänyt varsinaisen aarreaitan ja kasapäin sielun veljiä ja siskoja joiden kanssa on tullut vaihdettua ajatuksia. Vaikka Suomessa ei hirveästi puhuta Twitteristä, olen sitä kautta oikeastaan vasta ensimmäisen kerran tajunnut mitä kaikkea internet voi oikeasti tarjota ja kuinka helppo sen kautta on aidosti vaihtaa mielipiteitä varsinkin työhön liittyen. 6,5/8

9. We make a great living doing what we love. We consider ourselves as both artisans and businesses.

Ensimmäinen lause: toivottavasti. Toinen lause: Aamen. Ehkä se johtuu työni luonteesta (tai työn luonteesta huolimatta), mutta varsinkin viimeiset kuusi kuukautta olen nimenomaan kokenut olevani jotain muuta kuin perustoimistoduunari. Jotenkin olen saanut yrittäjämäisen asenteen työhön vapauden ja vastuun kautta ja kun asenne on kerran saavutettu, en todellakaan halua luopua. Olen markkinoijan, kehittäjän, myyntimiehen ja kouluttajan sekoitus. Mikä on loppujen lopuksi aika siistiä. 7,5/9.

Lopulliset pisteet ovat siis 7,5/9. Mitä nyt? Olenko vapaa radikaali? Ehkä, ehkä ei. Ehkä tärkeintä on lopulta oma mielentila ja asenne. En ole nousemassa barrikadeille huomenna, mutta ehkä uskallan olla ylpeä sitä mitä olen. Ehkä uskallan olla oma itseni, en pyydellä anteeksi olemassa oloani ja puolustaa asioita joista olen ylpeä. Myös töissä. Se jos jonkin on radikaalia.

Blogi jää nyt parin viikon lomalle. Lomamusiikiksi jotain oikeasti radikaalia (ainakin allekirjoittaneen mittakaavassa).